AIDS hoidot

AIDS on yksi tämän maailman suurimmista ongelmista. AIDS on sairaus, joka tarttuu henkilöltä toiseen veren, seksin tai synnytyksen mukana. Sen leviäminen on erityisesti kehitysmaissa erittäin nopeaa ja sen pysäyttäminen vaikeaa. Tauti aiheuttaa ennen pitkään kuoleman, eikä siihen ole vieläkään löydetty sataprosenttista pelastajaa tai parantajaa. Tämä sairaus on todella iso ongelma kehitysmaissa, joka taas aiheuttaa suuren raon ihmisoikeuskysymyksissä. Usein maissa, joissa ei ole länsimaista lääketeknologiaa ei ole samanlaisia resursseja auttaa AIDS potilaista. Tämä taas aiheuttaa AIDS potilaiden nopeamman ja vieläkin kivuliaamman kuoleman. Usein myös kehittyvissä maissa, joissa hallitsee diktatuuri, peitellään AIDS potilaita. AIDS potilaille on rakennettu omia kyliä, joista heillä ei ole asiaa poistua, eikä tavallisilla kansalaisilla ole kyliin asiaa. Tällöin kyseisen maan AIDS ongelmaa yritetään peitellä kansalaisilta, jolloin valtion ei tarvitse ottaa vastuuta asiasta. AIDS potilaat lukitaan omaan alueeseensa, jolloin leviäminen saadaan estettyä, ilman että valtion tarvitsee hoitaa tai lääkitä potilaita.AIDS hoidot ovat erittäin kalliita, jolloin suurimmalla osalla potilaista ei ole hoitoihin tai lääkkeisiin varaa. Useimmissa kehitysmaissa valtio ei myöskään ota minkäänlaista vastuuta AIDS potilaiden hoidosta ja sen rahoittamisesta. Tällöin asiasta tulee ihmisoikeuskysymys, jolloin vain varakkailla ja länsimaalaisilla on mahdollisuus sairauden hoitoon. Köyhät taas jätetään oman onnensa nojaan, ilman oikeutta hoitoon. Sairaalat tai lääkärit eivät suostu ottamaan vakuutuksettomia potilaita hoitoon, joilla ei ole varaa ostaa edes lääkkeitä itse. Noin 90 prosenttia AIDS tartunnan saaneista asuu kehitysmaissa. Tämä onkin erittäin moniulotteinen ja puolinen ongelma, jonka ratkaisemiseksi tehdään kuitenkin jatkuvasti töitä. Työ on kuitenkin huomattavan hidasta sen vaikeuden myötä, mutta kehitystä kuitenkin tapahtuu. Hyväntekeväisyysjärjestöt ovat jatkuvasti auttamassa ja lääkitsemässä potilaita kehitysmaissa, jotta edes osa sairastavista saataisiin pelastettua.

enemmän ihmisiä saa hoitoa

WHO:n uudessa raportissa on käynyt ilmi, että tällä hetkellä hoitoa saa noin 440 ihmistä kehitysmaissa, joka on huomattavasti suurempi luku kuin aikaisempina vuosina. YK:n tavoite on ensi vuonna nostaa lukua entisestään ja saada hoitoa kolmelle miljoonalle ihmiselle. Lääkkeiden hinta on myös halventunut ja kehitysmaiden lääkkeiden saanti helpottunut, vaikka ongelmia edelleenkin on olemassa.

Miten sairautta sitten hoidetaan länsimaissa?

Nykykehityksen myötä sairauteen on kuitenkin kehitetty erittäin tehokas hoito. Tällöin HIV-tartunnan saaneet pystyvät elämään normaalia elämää, eikä tartunnalla ole minkäänlaista vaikutusta terveydentilaan. Sairautta hoidetaan keskussairaaloiden ja yliopistollisten sairaaloiden erityisosastolla, joissa potilaan tulee käydä kahdesta neljään kertaan vuodesta. Näillä käynneillä saadaan seurattua sairauden kehitystä ja lääkkeiden toimivuutta. Käynnin tarkoituksena on tarkistaa säännöllisesti potilaan terveydentila ja se, että lääkkeet varmasti tehoavat.

yhä enemmän lääkkeitä testataan eläimillä

Länsimaissa ja hyvinvointivaltioissa hoidon saaminen on täysin maksutonta ja hoitoon pääsee usein välittömästi tartunnan toteamisen jälkeen. Lääkkeet hoitoon ovat myös maksuttomia, joka mahdollistaa jokaiselle tasa-arvoisen hoidon taloudellisesta tilanteesta huolimatta. Tätä hoitoa onkin kehitetty mahdollisimman monipuoliseksi, jolloin myöskin lääkeyhdistelmiä on monia erilaisia. Tällöin saadaan luotua jokaiselle potilaalle mahdollisimman sopiva lääkitys. Lääkitys vaihtelee lääkkeiden määrästä yhdistelmätablettien tyyppeihin ja parhaassa mahdollisessa tilanteessa tartunnan saanut tarvitsee vain yhden tabletin päivässä. Sairaus on kuitenkin elinikäinen, eikä siihen ole löydetty sataprosenttista parantajaa, jolla sairaus saataisiin poistettua. Tämän takia jokainen HIV lääkitys on elinikäinen. Riittävän nopea hoito kuitenkin pysäyttää viruksen leviämisen ja kehittymisen AIDS:ksi. Toimivalla lääkityksellä saadaan myös estettyä sairauden leviäminen, jolloin HIV-positiivinen ei pysty tartuttamaan tautia eteenpäin. Tämä mahdollistaa potilaille normaalin elämän, jolloin myös HIV-positiivisella on mahdollisuus perustaa perhe, ilman pelkoa sairauden tarttumisesta sikiölle.